Perinteet, jotka kulkevat käsistä käsiin
Kolmen sukupolven joulussa on jotain erityistä: siinä näkyy aika. Kun mummi opettaa lapsenlapsille, miten piparkakkumuotit painetaan taikinaan niin, että reuna tulee siistinä esiin, huomaan katsovani samalla kahta polvea eteen- ja taaksepäin.
Lapset eivät vielä ymmärrä, että oppivat juuri saman liikkeen, jonka mummi aikoinaan oppi omalta äidiltään. Ja minä tajuan seisovani keskellä jatkumoa, jossa mennyt ja tuleva ovat yhtä aikaa läsnä. ❤️
Toisen kulttuurin puolelta tulee uusia perinteitä, jotka eivät ole kulkeneet suvussa satoja vuosia, mutta niistä tulee tärkeitä juuri siksi, että ne ovat osa meidän yhteistä elämäämme. Kun lapset koristavat taloa molempien maiden symboleilla, he piirtävät kuin huomaamattaan kartan omasta identiteetistään – kartan, jossa ei ole rajoja, vain reittejä.❤️
Valot, jotka syttyvät yhä aikaisemmin
Joulukuussa valot ovat meillä kuin kieli, jota kaikki ymmärtävät. Ne kertovat, että tänäänkin pysähdymme yhdessä. Sytytämme kynttilät pöydälle, vaikka olisi kiireinen päivä.
Laitoimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa terassinkin kaiteeseen valot, jotka hehkuvat ulkona kuin lämmin tervehdys ohikulkijoille. ❤️
Ja siinä missä suomalainen kulttuuri nojaa talven hämäryyteen ja kynttilän rauhaan, toinen kulttuuri tuo juhlaan väriä, kimallusta ja rohkeutta.
Kynttilöiden vieressä saattaa seistä värikäs pöytäkoriste, joka kuvaa juhlan iloa eri tavalla – mutta ne eivät kilpaile, ne täydentävät toisiaan.
Joulu, joka muuttuu mutta pysyy tunnistettavana
Joka vuosi joulu on hieman erilainen. Lapset kasvavat, mummi tekee muutaman reseptin nykyään istuen, ja me aikuiset käymme läpi uuden kierroksen toivelistoja ja aikatauluja. -Ja silti jokaisessa joulussa on jokin pysyvä: talon rytmi, perheen äänet, aivan tietynlainen rauha, joka laskeutuu viimeistään aatonaaton iltana. ❤️
Kahden kulttuurin joulu antaa luvan valita. Me voimme poimia molemmista maailmoista sen, mikä istuu omaan sydämeen – ja jättää kaiken muun pois. Siinä on jotain vapauttavaa: joulu ei ole muotti, vaan kudelma, joka kasvaa vuosi vuodelta kauniimmaksi.
Hetket, jotka muistamme pitkään
Ne suuret hetket joulussa tulevat usein vaivihkaa.
Kun lapset luulevat olevansa hereillä salaa ja hiippailevat kuusen luo katsomaan, liikkuvatko paketit yön aikana.
Kun mummi tirauttaa kyyneleen, koska joku muisti juuri sen laulun, jota hän lapsena kuuli.❤️
Kun pöydän ääressä soi vuorotellen kahden eri kulttuurin musiikki, ja kaikki nyökyttelevät rytmissä kuin se olisi maailman luonnollisin asia.
Tällaisista hetkistä joulu tehdään – ei täydellisyydestä, ei aikatauluista, vaan syvästä tunteesta, että olemme yhdessä tässä.
Ja kun jouluaatto pian koittaa…
…tuntuu siltä, että koko kuukausi kuljettaa meitä juuri siihen: hetkeen, jossa kuusi tuoksuu, ruoka höyryää ja kolme sukupolvea hengittävät samaan rauhalliseen rytmiin. ❤️
Kaksi kulttuuria näkyy jokaisessa yksityiskohdassa – tavoissa, ruuissa, musiikissa, sanoissa – mutta joulun sydän on yksi ja yhteinen. Se sykkii siinä, kun joku nauraa lahjapaperin rapistessa, kun lapsi lukee ääneen ensimmäisen oman joulukorttinsa tai kun katsomme toisiamme hiljaisuudessa ja tiedämme, ettei mikään ole niin arvokasta kuin tämä hetki.❤️
Tänä vuonna joulukuu ei kiirehtinyt, eikä se yllättänyt. Se antoi aikaa, tilaa ja lämpöä – ja siitä syntyy joulu, joka tuntuu vielä pitkään hymynä huulilla.❤️
Ihanaa joulunaikaa.❤️
